Henna-Maija Pihlajaniemi ja Sofia Saarinen
Vammaisten tulkkauspalvelua käytävillä asiakkailla ei ole vakiintunutta ja toimivaa käytäntöä siitä, miten hätätilanteessa voi tilata tulkin, kun Kelan vammaisten tulkkauspalvelukeskus on kiinni. Vuosien ajan asiakkaat ovat luoneet itse käytäntöjä, miten hätätilanteessa toimitaan. Käytännöt ovat pohjanneet hyvin vahvasti tuttuihin tulkkeihin tai muuhun henkilökohtaiseen tukiverkkoon. Kuurojen Liitto on ylläpitänyt niin kutsuttua hätätulkkilistaa, johon yritykset ovat voineet ilmoittaa yhteystiedot, joihin asiakkaat voivat henkeä tai terveyttä uhkaavissa tilanteissa yrittää ottaa yhteyttä. Toimintamalli ei ole kaikille saavutettavaa, eikä yhdenvertaisuus toteudu käytössä olevissa malleissa.
Tutkimuksellisen kehittämistyömme tavoitteena on yhteistyössä Kuurojen Liiton kanssa kartoittaa hätätulkkauksen tilanne vammaisten tulkkauspalveluiden asiakkailla. Hätätulkkausta ja sen järjestämistä ei ole aikaisemmin tässä laajuudessa tutkittu, joten työmme vastaa tarpeeseen saada tutkittua tietoa palvelumuotoilua ja laajaa tietoperustaa hyödyntäen. Tavoitteenamme on kuvata selkeästi hätätulkkauksen järjestämisen nykyistä tilaa sekä pohtia, miten sitä tulee kehittää siten, että asiakkaiden lukuisissa eri laeissa mainitut oikeudet toteutuvat. Tulkin saaminen on asiakkaan oikeus ja viranomaisen velvollisuus. Tämän tosiasian tunnistaminen on yhteiskunnallinen haaste, johon haluamme antaa työkaluja ja keinoja yhteistyössä edunvalvontajärjestön kanssa.
Kehittämistyötä ideoineen ja ehdotuksineen voidaan hyödyntää palvelun järjestämisestä vastaavien tahojen kanssa ja osoittaa niiden avulla toimet, joita tulisi tehdä, että asiakkaiden lainmukaiset oikeudet toteutuvat kestävällä, selkeällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Kehittämistyön myötä on tavoitteena myös tukea tulkkausalan toimijoita kokoamalla yhteen verkkoalustaan tai foorumiin palveluntuottajia, joilla on mahdollisuus tuottaa kuvaamaamme palvelua.
