Asioimistulkkaus terveydenhuollossa: tulkin sukupuolen merkitys vuorovaikutuksessa

Uncategorized @fi

Carmen Acosta Vicente, väitöskirjatutkija, kielentutkimuksen tohtoriohjelma, Helsingin yliopisto

Luentoni keskittyy kyselytutkimukseen, jolla olen selvittänyt tulkin sukupuolen vaikutusta asioimistulkkaustilanteissa. Asioimistulkkaus tapahtuu institutionaalisissa tilanteissa, joissa asiakkaalla ja viranomaisella ei ole yhteistä  kieltä ja sen takia tarvitaan tulkki. Tutkimukset viittaavat siihen, että myös tulkit osallistuvat aktivisesti vuorovaikutukseen (Wädensjö, 1998) ja että tulkkien sosiaalinen identiteetti vaikuttavat heidän työhönsä. Vaikka sukupuolen vaikutusta asioimistulkkaukseen on tutkittu varsin vähän, tutkimuksessa on kuitenkin jonkin verran tuotu esille sukupuolen roolia tulkkauksessa (mm. Nakane, 2008; Osman & Angelelli, 2011; Maryns, 2013; Gentile, 2016; Norma & García-Caro, 2016; Marey-Castro & Del Pozo Triviño, 2020).

Kartoitin kyselytutkimuksella asioimistulkkien kokemuksia sukupuolen merkityksestä Suomessa, Iso-Britanniassa ja Espanjassa. Kyselyyn vastasi 95 tulkkia. Luentoni alussa kerron terveydenhuollosta asioimistulkkauskontekstina ja esittelen tutkimuksen taustaa.  Tämän jälkeen esittelen  tuloksiin perustuvan temaattisen analyysin, jossa keskityn erityisesti siihen, minkä takia osallistujien mukaan tulkin sukupuoli tulee relevantiksi vuorovaikutuksessa ja minkälaisissa tilanteissa tulkin sukupuoli tulee esiin terveydenhuollossa. Tarkastelen siis, millä tavalla tulkin sukupuoli tilanteen sukupuolidynamiikan osana edistää tai vaikeuttaa toimivaa kommunikaatiota terveydenhuollossa.

 Kyselytutkimukseni on tuottanut käytännön esimerkkejä tilanteista ja tekijöistä, jotka vaikuttavat tulkin sukupuolen merkitykseen vuorovaikutuksessa. Kyselyssä esille tulevat seikat liittyyvät  mm. siihen, kuinka mukavaksi terveydenhuollon asiakas tuntee olonsa,  kulttuurisiin näkökulmiin sukupuolesta ja siihen liittyvistä asioista, samastumiseen sukupuolisidonnaisten yhteisten kokemusten perusteella, ennakkoasenteisiin ja stereotyypioihin sekä syrjintään. Esityksen lopuksi pohdin tulosten merkitystä institutionaalisissa tulkkaustilanteissa ja pohdin, millä tavalla tuloksia voisi käyttää tulkkauspalveluiden kehittämiseen.

Lähteet

Gentile, Paola. 2016. The Professional Status of Public Service Interpreters [Working paper]. A Comparison with Nurses. FITISPOS International Journal 3: 174–183. https://doi.org/10.37536/FITISPos-IJ.2016.3.0.110

Marey-Castro, Cristina, and Maribel Del Pozo Triviño. 2020. “Deconstruir mitos y prejuicios para interpretar a mujeres migrantes en contextos de violencia de género o prostitución en España.” Mutatis Mutandis. Revista Latinoamericana de Traducción 13 (1): 64-92.  https://doi.org/10.17533/udea.mut.v13n1a04  

Maryns, Katrijn. 2013. Disclosure and (re)performance of gender-based evidence in an interpreter-mediated asylum interview. Journal of Sociolinguistics 17 (5): 661–686. https://doi.org/10.1111/josl.12056

Nakane, Ikuko. 2008. Politeness and gender in interpreted police interviews. Monash University Linguistics Papers 6 (1): 29–40.

Norma, Caroline, and Olga Garcia-Caro. 2016. Gender problems in the practice of professional interpreters assisting migrant women in Australia: A theoretical case for feminist education. Violence Against Women 22 (11): 1305–1325. https://doi.org/10.1177/1077801215623381

Osman, Ghada, and Claudia V. Angelelli. 2011. “A crime in another language?” revisited: Arabic-centered discourse in the Yousry case. Translation and Interpreting Studies 6 (1): 1–23. https://doi.org/10.1075/tis.6.1.01osm

Wadensjö, Cecilia. 1998. Interpreting as Interaction. New York: Longman.

Last modified: 10.2.2023