Maija Tjukanov
Kehittyäkseen ammattimaisiksi viittomakielen tulkeiksi, viittomakielentulkkiopiskelijat tarvitsevat koulutuksensa aikana runsaasti palautetta. Palautteen pohjaksi tarvitaan kuitenkin aina tietoa siitä, mikä ratkaisu olisi ollut kontekstissaan oikein ja mikä taas väärin. Esityksessäni tarkastelen, millä tavoin viittomakielentulkkiopiskelijat ja -kouluttajat osoittavat palautekeskusteluissa tietämistään ja tietämättömyyttään.
Aineistoni on videoitu ammattikorkeakouluista, joissa koulutetaan viittomakielen tulkkeja. Aineiston ydin on koulutuksessa yleisten tulkkausharjoitusten (suomi – suomalainen viittomakieli) jälkeisissä kasvokkaisissa palautteissa. Osapuolet ovat kuulevia opiskelijoita ja opettajia. Analyysissa on käytetty multimodaalisen keskustelunanalyysin ja vuorovaikutuslingvistiikan metodeja.
Alustavan analyysin perusteella tietämisen osoittaminen on vertaispalautteissa ja opettajan palautteessa erilaista. Opettajan palautteet ovat pikemminkin informoivia kuin ehdottavia. Vertaispalautteissa taas tietämisen osoittaminen on usein hienovaraista, mikä korostaa opiskelijoiden haastavaa kaksoisroolia palautteenantajina ja kollegoina. Huomionarvoista on kuitenkin kaiken palautteen edellytyksenä toimivan tiedon kaksikerroksisuus: on osoitettava sekä se, mitä tapahtui että se, miten tilanne tulisi korjata.
