Riitta Lahtinen, kommunikaatiopäällikkö ja Sanna Nuutinen, kommunikaatiotyöntekijä, Suomen Kuurosokeat ry
Tasa-arvoinen vuorovaikutus työyhteisön eri tilanteissa huomioi kaikki keskusteluun osallistuvat osapuolet, kunnioittaa jokaisen puheenvuoroa ja mahdollistaa jokaisen osallistumisen. Työpaikoilla voi olla monin eri kieltä ja eri tavoin kommunikoivia henkilöitä. Suomen Kuurosokeat ryssä on työssä eri kieliä käyttäviä; puhuttuja ja viitottuja. Kuulonäkövammaisilla ja kuurosokeilla työntekijöillä voi olla myös muita kommunikaatiomenetelmiä käytössään, jotka voivat vaihdella päivän mittaan. Näitä voivat olla eri sormittamismenetelmät (uuden nimen sormittaminen), viittomien käyttäminen selventämään huuliota, kuulokojeista pattereiden loputtua taktiilisti viittominen, paperille / näytölle kirjoittaminen, esineillä kommunikointi, ohjaavan käden käyttö jne. Tässä esityksessämme työyhteisöesimerkinä on Suomen Kuurosokeat ry, jossa on käytössä ohjeet mitä pitää ottaa huomioon kuulonäkövammaisen henkilön kohtaamisessa ja yhdessä toimimisessa.
Sujuvaa vuorovaikutusta yhdessä
Kuulo- ja näkövamma tuo vuorovaikutukseen toimintatapoja, joita kuulevien ja näkevien työntekijöiden on harjoiteltava, ne eivät aina ole itsestäänselvyyksiä. Näitä voivat olla mm.
- Tilaan saavuttaessa ilmaistaan, kuka tilaan on tullut, samoin tilasta poistuttaessa ilmaistaan, kuka lähti.
- Itsensä esittelyyn liittyy puhutun nimen ja viittomanimen kertominen.
- Yhdessä sovitaan kuulemisen ja näkemisen kannalta sopiva istumapaikka. Se voi olla vaikkapa valaisimen alla, ei ikkunan tai liikkuvan kohteen edessä, sopivalla etäisyydellä.
- Jos henkilö käyttää huuliolukua, viittomia, viittomakieltä erilaiseen näkökenttään, tämä huomioidaan sopivalla etäisyydellä ja katsekontaktilla. Jos vastaanottaja käyttää taktiilia viittomista, on hyvä ergonomia molemmille tärkeä asia.
- Jotkut työntekijät käyttävät kosketusviestejä, haptiiseja mm. tilaan tulemisen, lähtemisen ilmaisuun tai palautteiden sekä suuntien antamiseen.
- Jos työkollegalle annetaan tavaroita tai papereita, on hyvä ensin nimetä annettava kohde, ja antaa ne esineellä koskettaen käteen. Näin vastaanottaja löytää annettavan tavaran helpommin.
- Yhdessä sovitut aikataulut, osoitteet, määrät olisi hyvä myös varmuudeksi laittaa vaikka sähköisesti toiselle.
- Joskus myös kuvailu lisää yhdessä tekemisen sujuvuutta. Kuvailua voi tehdä esimerkiksi uusia vaatteita, tilan muutoksia, kahvipöytää, ruokailua tai erilaisia kuvia kuvailtaessa.
- Jos tilassa joudutaan vaihtamaan huonekalujen tai esineiden paikkoja, on niistä kohteliasta kertoa näkövammaiselle kollegalle. Näitä voidaan samalla kuvailla muutokset esimerkiksi tuolien ja pöytien muuttuneet paikat, kukkapurkkien tai astioiden uudet sijoitukset.
- Yhdessä liikkumiseen voi liittyä ei-fyysinen tai fyysinen (opastusotteella) opastus, varsinkin työpaikan ulkopuolisissa tilanteissa, vaikkapa uusiin tiloihin kulkiessa tai yhdessä matkustaessa.
Erilaisten kommunikaatiomenetelmien käyttö voi viedä ehkä enemmän aikaa, varsinkin jos tilanteeseen liittyy samanaikaisesti tekstin lukemista tai tutustumista kohteeseen. Tällöin puhe / viittominen jaksotetaan niin, että annetaan aikaa kohteen hahmottamiseen, jonka jälkeen jatketaan puhetta / viittomista.
Usein tilassa on useimpia henkilöitä. Tällöin mm pidetään huoli siitä, että vain yksi käyttää puheenvuoroa kerrallaan. Työntekijöiden vaihtuminen tuo aina uuden haasteen. Uuden työntekijän tapaan puhua, viittoa ja ilmaista asioita vie tietyn ajan. Samoin kuulonäkövammaisen työkollegan huomioimisen oppiminen. Suomen Kuurosokeat ry tarjoaa työntekijöilleen niin viittomakielen kuin muiden kommunikaatiomenetelmien, kuvailun ja opastuksen opetusta. Noin vuoden työsuhteen jälkeen, työntekijöillä on mahdollisuus osallistua kuulonäkövammaisen / kuurosokean kohtaamisen näyttöön. Näytössä hän osoittaa osaamisensa eri menetelmien käyttöstä kuurosokean näytön vastaanottajan kanssa, yhdessä toimiessa.
Avoimella keskustelulla sovitaan yhteiset toimintatavat, aikaa myöten tutustumalla muodostuu toimiva vuorovaikutus. Koska menetelmiä on useita, niiden käyttäminen eri tilanteissa vie tietyn oppimisen ajan. Toisaalta työkollegan kuulon ja näön tilanne voi myös muuttua ajan myötä, joskus jopa päivittäin. Kaikkiin yhteisiin tilanteisiin ei kaikkia apuvälineitä voi ottaa aina mukaan, kuten esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa uima-altaalla ja saunassa. Kaikki me ihmiset olemme erilaisia – tapamme kohdata ja kommunikoida ovat yksilöllisiä. Vaihtuvuutta ilmenee myös silloin, kun olemme samassa tilassa toisen kanssa tai etäyhteyden päässä. Tekniikka, osaaminen ja erilaiset apuvälineet tuovat kohtaamisiin omat vivahteensa.
Etä- ja lähitulkkaus
Joskus työtilanteisiin tarvitaan mukaan viittomakielistä tulkkausta. Sen työntekijä tilaa Kelan kautta itse. Järjestelyissä joutuu huomioimaan jälleen uusia asioita: onko kyseessä etä- vai lähitulkkaus, miten ennakoidaan valaistuksen ja vaatetuksen sopivuus sekä muut järjestelyt. Tilaisuuksissa ja kokouksissa läsnäoleva viittomakielinen tulkkaus on muokattavissa reaaliaikaisesti paikan päällä sopivaksi, ja kaikki tulkkauksen käyttäjät voivat etukäteen mm. valita sopivan istumapaikan ja tutustua tilaan etukäteen. Koska etätulkkaus tapahtuu eri tiloissa ja videon välityksellä, tekniset tekijät voivat vaikuttaa lopputulokseen. Esimerkiksi virallisissa tv-lähetyksissä optimaalisin tilanne olisi käyttää kahta vierekkäistä ruutua, joissa molemmissa olisi kuvaus suoraan edestä riittävän läheltä sekä viittojaan että puhujaan, jotta myös huulio näkyisi. Asetelmaa voisi selkeyttää, jos ruuduissa olisi vastakkaiset kontrastit, eli puhujalla tumma tausta ja vaalea asu ja viittojalla päin vastoin: vaalea tausta ja tumma asu. Tulkkausruudun pitäisi pysyä myös etäyhteysalustoilla omalla paikallaan ja erottua muusta siten, ettei puhuja tai esitettävä materiaali peity liikaa.
Nykyään puhutaan paljon integraatiosta ja sulauttamisista, työyhteisöjenkin pitäisi kyetä sulauttamaan työntekijänsä tulokseen, mielekkääseen työntekoon ilman, että kenenkään erityispiirteitä tai -tarpeita tarvitsisi ihmetellä. Enemmänkin ne pitäisi osata ottaa luonnollisella tavalla haltuun. Sekä etä- että lähityöskentelyssä kohtaamisen tavat korostuvat, tosin hieman eri tavoin. Tärkeimmiksi asioiksi etäaikanakin nousivat tahto kommunikoida eri menetelmin, huomioida ja antaa riittävä aika, jotta viestimme ymmärrettiin oikein.
Korona-aika osoitti, että tulevaisuudessakin meidän kannattaisi kiinnittää huomiota saavutettavuuteen, kohtaamisiin ja koulutusmateriaaleihin. Viittomakielisille työntekijöille tämä ainakin olisi ensiarvoisen tärkeää, että työelämässä heidän yksilöllisiin tarpeisiin löytyy vaihtoehtoja ja riittävää saatavuutta (apuvälineet, tulkki- ja tekstipuhelinpalvelu, kuljetuspalvelu). Ajankohtaisessa keskustelussa ovat myös tulevaisuuden tulkkauspalvelu ja tilanteiden tallentaminen. Kun kuulonäkövammaisena työntekijänä toimii työssä etäyhteyksillä kokouksiin ja koulutustilaisuuksiin liittyneenä, tallenteilla olisi tärkeä rooli työn loppuun tekemisessä kokouksen jälkeen. Luentojen, seminaarien ja vastaavien seuraaminen vaatii jo itsessään paljon keskittymistä, jotta voisi lisäksi havainnoida ympäristöä tai laatia tarkkaa muistiota. Näin ollen tallenteiden avulla työntekijä voi palata keskusteluihin ja luentoaiheisiin ajan kanssa ilman muistin ylimääräistä kuormitusta. Tämä on myös osa työpaikalla toimivaa kommunikaatiota ja ennen kaikkea saavutettavuutta.
Lähteet
Www.kuurosokeat.fi/kommunikaatiopalvelut
Kohtaamisen onnistumiseksi: https://kuurosokeat.fi/wp-content/uploads/2022/05/Suomen-Kuurosokeat-ry-kohtaamisen-onnistumiseksi.pdf
Kuvailusta: https://kuurosokeat.fi/palvelut/kommunikaatiopalvelut/kuvailu/
Viittominen kapeaan näkökenttään: https://www.youtube.com/watch?v=p24c2vuZUN4
Sormittamismenetelmistä: https://kuurosokeat.fi/palvelut/kommunikaatiopalvelut/sormittamismenetelmat/
Sosiaalishaptisesta kommunikaatiosta: https://kuurosokeat.fi/palvelut/kommunikaatiopalvelut/sosiaalihaptinen-kommunikaatio/
