Päivi Kluuskeri, viittomakielen tulkki, Tulke Oy
Työelämätulkkaus ilmiönä on Suomessa kasvanut merkittävästi viime vuosina. Esityksessäni keskityn työelämätulkkaukseen kuurojen ammattilaisten asiantuntijaorganisaatioissa kieliparilla suomi – suomalainen viittomakieli. Näissä tulkkaustilanteissa, joissa kuurot asiantuntijat työskentelevät tiedon ensisijaisina lähteinä, korostuu tulkkauksessa suuntana tulkkaus puhutulle kielelle.
Työelämätulkkauksen perustavanlaatuisia rakennusaineita on yhteistyö kuuron ammattilaisen ja työelämätulkkien välillä (Wusu, 2018). Yhteistyön rakentamiseksi tulkkien on tärkeää reflektoida omaa työtään suhteessa kuurojen ammattilaisten työhön. Työelämätulkkaus tulisi nähdä nimenomaan kuuron ammattilaisen asiantuntijuuden sekä tasaveroisen osallisuuden mahdollistajana. Tulkkaustilanteen kuulevat osapuolet, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta tulkkauksesta, saattavat kiinnittää huomionsa kuuron ammattilaisen ja hänen asiantuntijuutensa sijaan tulkkeihin ja tulkkaukseen. Youngin, Oramin ja Napierin (2019) tutkimuksessa kuurot asiantuntijat kokivat tällaisessa tilanteessa ulkopuolelle jättämistä ja oman ammatillisuuden sivuuttamista. Tällainen, ehkä tahaton, ostrakisointi on yksi esimerkki yhteiskunnassa vallalla olevista syrjivistä käytännöistä (Junttila, 2020). Esimerkiksi kuuron akateemikon ammatillinen representaatio saattaa tulla parhaiten esille hänen kirjallisessa työssään, mutta kun hän esiintyy tai verkostoituu tulkkauksen välityksellä, representaatio on riippuvainen tulkkauksen laadusta (de Meulder, Napier & Stone, 2018).
Asiantuntijuuden representoitumista ja osallisuutta tulkkauksen kautta ei kuitenkaan saavuteta perinteisellä ajattelutavalla, että tulkin tulisi olla näkymätön, mauton, hajuton ja väritön. Tulkkaustyön pitää olla laadukasta, jolloin huomio kiinnitetään tulkkauksen sijaan kuuroon ammattilaiseen, vaikka tulkki omana persoonanaan onkin paikalla kommunikaation mahdollistajana. Toteutuakseen tämä vaatii tulkin perehtymistä kuuron asiantuntijan työn substanssiin, terminologiaan ja organisaatioon sekä valmistautumista huolellisesti yksittäisiin tulkkaustilanteisiin, jotta niiden sisältämät tulkkaukset puhutulle kielelle ovat luontevia ja luotettavia (de Meulder & Carmichael, 2020; Kluuskeri, 2019). Myös tulkin tulkkaustekniset taidot kuten puheenvuorojen hallinta, edistävät kuuron ammattilaisen osallisuutta, samoin kuten tuttujen, asiaan perehtyneiden työelämätulkkien saatavuus. Muiden kuin työelämätulkkien välittäminen toimeksiantoihin saattaa johtaa jopa kuuron ammattilaisen tietoiseen päätökseen olla aktiivisesti osallistumatta vaikkapa tiettyyn palaveriin, jos hän on epävarma, miten häntä onnistuttaisiin tulkkaamaan puhutulle kielelle. (Wusu, 2018; Kluuskeri, 2019.) Puhutulle kielelle tulkkaamisesta en käytä termiä spiikkaaminen, koska tulkkaus ei ole dubbaamista eikä viitotun kielen sanoittamista puhutun kielen sanoilla, vaan viitotulla kielellä tuotetun asian ilmaisemista puhutulla kielellä sen kohdekielen ehdoilla, mukaan luettuna terminologia, ilmaisutavat ja prosodia.
Työelämätulkkauksessa tapahtuvaa tulkkausta puhutulle kielelle ja sen vaikutusta olen tutkinut omassa lopputyössäni, jonka tein osana EUMASLI (European Master in Sign Language Interpreting) opintojani. Tutkimukseni pääpaino oli kuulevien henkilöiden tulkkauksen herättämissä mielikuvissa tulkattavan henkilön asiantuntijuudesta. Työni fokuksessa oli työelämätulkkien tietotaito kuuron asiantuntijan ammatillisesta substanssista. Tutkimukseni löydöksiä oli mm. kuulevien keskittyminen substanssiin ja itse asiaan, tulkkauksen pienistä luonnollisista epäsujuvuuksista huolimatta (mm. tulkki tarkentaa tai korjaa). Tulkkauksen terminologian, rekisterin ja prosodian ollessa oikeaa, tulkkauksen kuuntelijat pystyivät erottamaan tulkin epäröinnin kuuron asiantuntijan epäröinnistä. He myös ymmärsivät tulkkauksen olevan vaativa prosessi, eivätkä olettaneet tulkkeen kuulostavan täysin samalta kuin vapaa puhe. Tutkimukseni oli replikaation Royn (1987) tutkimuksesta, jossa kokeneiden, mutta ei tiettyyn alaan erikoistuneiden tulkkien tulkkausta erehdyttiin kuulevien toimesta luulemaan asiantuntijaluennon sijasta lapsille tarkoitetuksi kertomukseksi.
Haluan esitykselläni haastaa sekä tulkit, kuurot ammattilaiset ja muut tulkkauksen käyttäjät pohtimaan yhteisiä tapoja toteuttaa osallisuutta ja ammatillista hyvinvointia tulkkauksen välityksellä. Sekä nostaa pohdintaan miten luotettavia työelämätulkkaussuhteita kuuron asiantuntijan ja työelämätulkkien välillä luodaan ja millä strategioilla niitä ylläpidetään.
Lähteet:
Junttila, N. (2020). Ostrakismin yhteiskunnalliset vaikutukset. PP-esitys. https://www.sinaoletarvokas.fi/wp/wp-content/uploads/2020/10/Junttila_setlementti_ostrakismi_2020.pdf
Kluuskeri, P. (2019). “Who Is My Voice Today?” – Deaf Professionals and Representation. Master’s Thesis, Humak University of Applied Sciences. https://www.theseus.fi/handle/10024/227858
Meulder, M.D., Napier, J. & Stone, C. (2018). Designated or preferred? Two signed language interpreters working togetherfor a PhD defence: A case study of best practise. Teoksessa international Journal of Interpreter Education 10(2). 5-26.
Meulder, M.D. & Carmichael, A. (2020). The benefits of seeing a transcript of a signed to spoken language interpretation. Blogi. https://acadeafic.org/2020/05/26/transcript/
Roy, C.B. (1987). Evaluating Performance: an interpreted lecture. Teoksessa Marina L. McIntire (ed.), New Dimensions in Interpreter Education: Curriculum and Instruction – Proceedings of the 6th National Convention of Conference Interpreter Trainers, 139-147. Alexandria, VA: RID Publications.
Wusu, V. (2018). Työelämätulkkaus asiantuntija-ammateissa – Kulmakivenä yhteistyö. YAMK lopputyö, Humanistinen ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/147714
Alys Young, Rosemary Oram & Jemina Napier (2019) Hearing people perceiving deaf people through sign language interpreters at work: on the loss of self through interpreted communication, Journal of Applied Communication Research, 47:1, 90-110, DOI: 10.1080/00909882.2019.1574018
