Eeva Pekanheimo
Esittelen IDLA-seminaarin työpajassa väitöskirjatutkimustani. Osallistujien on mahdollista esitykseni pohjalta toiminnallisesti ja halutessaan keskustellen pohtia omia kielellisiä elämäkertojaan ja elämänsä aikana tietoisesti tai tiedostamatta tekemiään kielivalintoja sekä näiden syitä ja seuraamuksia.
Teen väitöstutkimusta yksi-, kaksi- ja monikielisten henkilöiden negatiivisista, vaikeista tai potentiaalisesti traumatisoivista kielellisistä kokemuksista suomalaisessa kontekstissa. Tavoitteeni on ymmärtää, miten negatiiviset tai potentiaalisesti traumatisoivat kielelliset kokemukset vaikuttavat henkilön kielivalintoihin ja vaikeuttavat yksilön ensimmäisen tai toisen kielen käyttöä. Haluan selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat tällaisten kokemusten syntyyn ja kuinka nämä kokemukset vaikuttavat yksilöön ja yhteiskuntaan. Aiheeseen olen päätynyt tulkki- ja kieltenopettajataustani vuoksi: melko usein ihmiset haluavat kertoa sellaisista kielellisistä kokemuksistaan, joilla on ollut ratkaiseva vaikutus heidän kielivalintoihinsa. Osa on kuvaillut keskusteluissa kielellisiä kokemuksia, jotka ovat olleet luonteeltaan traumatisoivia ja jotka ovat vaikuttaneet heihin jopa vuosikymmenten ajan. Aihetta on tutkittu muualla, mutta ei juurikaan Suomessa.
Väitöstutkimustani varten teen syvähaastatteluja, joiden pohjalta koostan kielellisiä elämäkertoja. Ensimmäistä artikkeliani varten haastattelen suomenruotsalaisia sotalapsina olleita henkilöitä. Toista artikkeliani varten suunnittelen keskittyväni suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävien sekä kuurojen että kuulevien (esim. CODAt) henkilöiden kielellisiin kokemuksiin. Muut artikkelini tullevat liittymään saamelaisten ja romanien kielellisiin kokemuksiin. Lisäksi tulen kartoittamaan kotimaisissa medioissa käytyä keskustelua liittyen sellaisiin teemoihin kuin kieli ja tunteet, kieli ja identiteetti, kieli ja häpeä sekä kieli ja trauma. Haastattelumateriaalin analysointiin käytän neksusanalyysia.
Jotta negatiivisia ja potentiaalisesti traumatisoivia kielellisiä kokemuksia voitaisiin ehkäistä, on tiedettävä, kuinka yleisiä ne ovat suomalaisessa yhteiskunnassa ja kuinka ne ovat muuttuneet vuosien saatossa. Tutkimukseni tullee kertomaan jotakin siitä, kuinka tällaiset kokemukset esimerkiksi yksilön perhe- tai koulutaustassa saattavat vaikeuttaa yksilön ensimmäisen tai toisen kielen käyttöä tai estää sen kokonaan sekä millaisia seurauksia tästä on sekä yksilölle itselleen että yhteiskunnalle. Oletan, että ilmiö on melko yleinen mutta huonosti tunnettu ja että tutkimustuloksista olisi käytännön hyötyä kielitieteilijöille, kielipolitiikan asiantuntijoille, luokanopettajille, kieltenopettajille, opinto-ohjaajille ja psykologeille.
